Lohkottiin Tyrnävän Konttilan syrjäniitty

FM Mauri Junttila

Tyrnävän kylän Konttilan syrjäniitty lohkottiin 22.7.1840

Muistelen, että sinä heinäkuisena keskiviikkona Leppijärven rannalla oli miehiä yli tusinan. He olivat erottamassa, lohkomassa Konttilan syrjäniittyä Alatemmesläisestä Lassila-Ahmalan 4,7 manttaalin suurtilasta.

Konttilan syrjäniityn lohkominen

Tyrnävän kylän Konttilan syrjäniityn lohkominen liittyi 1700-luvulla alkaneeseen isoonjakoon ja uusjakoon. Lohkottavana olleeseen Korven niittyyn olivat Konttiloilla olleet ikiaikaiset nautintaoikeudet. Karjamajojakin oli heillä ollut siellä jo ties kuinka kauan? Isojako ja siihen liittynyt uusjako alkoi Etelä-ja Lounais-Suomesta ja se eteni pohjoista kohden. Isojako päätti ikiaikaisen kylien sarkajaon.

Isonjaon lohkomisilla ja tilojen perustamisella oli ollut esimerkiksi vaikutusta siihen, että talot alkoivat ottaa torppareita mailleen. Torpparit olivat olleet työvoimaa taloille, joiden mailla torpat sijaitsivat. He tekivät taloille ”taksvärkkiä”, päivätyötä. Isojako siis edisti osaltaan torpparilaitoksen syntyä ja vahvistumista.

Keskiviikkoaamuna 22.7.1840 Magdalenan nimipäivänä, jo aamuvarhaisella saapui maanmittauslaitoksen insinööri kahden apulaisensa kanssa Konttilaan. Hänellä oli mukanaan myös kaksi hyvin käyttäytyvää monirotuista, kohtalaisen kokoista koiraa. Ne olivat hänelle kaverikoiran roolissa. Koirat olivat otettu mukaan, että saavat harjoitella - juosta matkaa.

He olivat liikkeellä ratsain. Pieni porukka oli lähtenyt matkaan Kempeleen läheisestä Oulunlahdesta viileinä, helteisen heinäkuun aamuyön tunteina. Pitkä ei matka ollut, mutta ajatuksena oli säästää hevosia helteiltä. Matkatavaroita heillä oli vain vähän. Esimerkiksi: hiukan kirjoitusvälineitä, muuan kartta, kevyt vasara, pieni poranterä, kompassi ja suuntimaväline kolmijalkaisessa telineessä. Hevosille oli mukana hiukan murkinaa haarapusseissa, sijoitettuna satulan taakse.

Nurkkakivet lohkottaville maille huolehtivat luonnollisesti isännät, joita asia kosketti. Nurkkakiviin hakattiin lohkomisten edistyessä tiettyjä numeroita.

Tultuaan Konttilaan, he pitivät muutamien tuntien lepotauon. Keskusteltiin tulevasta lohkomisesta. Maanmittausinsinööri oli valistusaatteen kannattajia. Siksikin, juteltiin paljon esimerkiksi vuonna 1797 Turussa perustetusta Suomen Talousseurasta. Ja, siitä myös, että Talousseuran osasto oli perustettu myös Ouluun vuonna 1828. Hyvää oli meidän mielestämme sekin, että valistuneet Tyrnävän Keskikylän Tungion talon isännät olivat olleet Talousseuran myöntämien ansio- ja muistomitalien saajia.

Insinööri ja hänen apulaisensa sekä mukana olleet tyrnäväläiset apumiehet ja myös lohkomisen asianosaiset söivät talon tarjoaman aamiaisen ja joivat kahvit päälle. Sitten, iso porukka lähti liikkeelle kohden Konttilan syrjäniittyä. Heitä kulki ratsain ja kävellen. He käyttivät reittiä, joka matkasi parisen kilometriä Keskikylän multatietä ylöspäin ja sitten edessä oli kääntyminen oikealle. Kuljettiin Takalon ja Tungion talojen yhteistä peltotietä - Korven niityille. Useita niittyteitä oli jo niinä aikoina niille niityille, mutta he eivät muille niittypoluille lähteneet.

Korven niitylle matkaavassa joukossa oli silloinen Konttilan Matts isäntä ja hänen talossaan syytinkiläisenä asusteleva sukulaismies Jacob Konttila. Mukana oli myös taloon vävyksi suunnitteleva Matti Vauhkola Oulujoelta. Läheisestä Näpän talosta olivat lupautuneet mukaan Oskar ja Olof sekä heidän lähellä asuva sukulaismies Josef Näppä. Tyrnävän Pasasia oli myös mukana joukossa, esimerkiksi parisen kilometriä Tyrnävän kirkolta Alatemmekselle olevasta Pasalasta. Eräs Tyrnävän Pasasista asui mökkiään pienellä niityllä Takalon ja Tungion talojen peltotien Korven niittyjen puoleisen pään läheisyydessä. Hänkin lähti sieltä lohkomisjoukon mukaan.

Mukana joukossa oli myös Tungion nykyinen isäntä Påhl. Surullista tuo, kun Tungion taloon ei ole enää syntynyt perillistä talolle. Mikä tulee olemaan talon kohtalo? Tungion isännät ovat olleet toinen toisensa jälkeen valistuneita miehiä. Menetys, nähdäksemme on talon ulkopuolisillekin heidän sukunsa sammuminen Tyrnävältä.

Sekatyömiehenä viime aikoina elellyt Anders Tjäder oli suunnittelemassa muuttoa Oulusta Tyrnävälle. Hän lähti porukkaan siksikin, koska hänellä oli mielessä torpan paikka Konttilan Korven niityltä. Hän jutteli, että haluaa sen Vanhatalo nimisen karjamajan luota – Nipsinginojan vesistöön kuuluvan pienen lammen vierestä.

Anders Tjäder oli ruotsia puhuva. Se oli hyvä, koska lohkomistoimitusta hoitava maanmittausinsinööri ei juuri osannut suomea. Esimerkiksi oulujokinen, Konttilan vävyehdokas Matti Vauhkola osasi muutaman sanan ruotsia, mutta vain muutaman. Sukunimestään huolimatta tämä Matti oli harvasanainen, rauhallinen mies. Joskus kysyttyyn kysymykseen vastaus tuli vasta seuraavana päivänä.

Samanlaista, vain vähäistä ruotsinkielen osaamista oli meillä muillakin. Niinä aikoina Suomen virallinen kieli ja virkamiesten kieli oli ruotsi. Suomi oli ollut Venäjän autonomia Suomen sodasta (vv. 1808 – 1809) lähtien. Suomen kansa oli suomea puhuvia suomalaisia.

Tjäderin Andersin kielitaito oli tarpeen esimerkiksi silloin, kun linjoitettiin Konttilan talon metsäsaran/sivuniityn Ylitemmeksen vastaista päätä. Lohkomistapahtumassa käsiteltiin Leppijärven ja sen rantojen omistajuuksia. Varsinainen Leppijärvi meni haapaniemiselle, temmesläiselle Nurkkalankankaan isännälle. Hän olisi halunnut itselleen myös kaikki Leppijärven Tyrnävän puoleiset rannat. Nekin, jotka olivat lähellä luonnonvaraisen Nipsinginojan alkulähteitä.

Tämä Temmeksen mies esiintyi lohkomistilaisuudessa mahtipohtisen, aatelisisännän elkein. Hän oli ruotsia taitava. Kohta varmaan, hän olisi ”lumonnut” ruotsinkielisen nuoren maanmittausinsinöörin?

Niinä aikoina monet temmesläiset pitivät itseään siniverisinä. Ehkä siksi, että kirkonrakentaja Anders Louet oli tuonut Ruotsin matkoiltaan vaimokseen siniverisiä hovineitejä? Kun, ensimmäinen heistä kuoli, niin hän haki toisen siniverisen kuolleen tilalle. Toinen heistä oli ollut lähtöisin Keski-Ruotsin Västmanlandin maakunnasta. Lieneekö kyseinen Nurkkalankankaan isäntä ollut edes sukua Loueteille?

Matti Konttila halusi Leppijärven hedelmällistä, kuivaa rantaniittyä vajaan hehtaarin palan - mahdollista hampun viljelyä varten. Suuren talon väki tarvitsi paljon vahvasta langasta kudottuja tallukoita ja tumppuja. Hampusta sai hyvää vahviketta.

Hamppu on satoisa vaatekuidun raaka-aine, jopa pieni pinta-ala antaa paljon satoa. Mutta, huonoa se, kun sillä on pitkä kasvukausi eli 4½ kuukautta. Leppijärven rantaniityt ovat sulia varhain keväällä ja jäätyvät myöhään syksyllä. Siellä olisivat olleet hyvät mahdollisuudet vahvan langan tekoon tarvittavan hampun viljelyyn.

Pieni pelto tuli Konttiloille Anders Tjäderin kielitaidon ansiosta. Hänen kielitaitonsa oli ollut kodin perintöä. Ja, hän oli myös ollut vuosia sotilaana Ruotsin armeijassa.

Suomen Talousseura

Anders Tjäder lupasi huolehtia maanmittaus-, niitynlohkomisjoukon kahvittamisesta ja huolehtia ruuista Konttilan tarvikkeista tehtyinä. Ne olivat voileipiä ja hiukan lihaa päällä. Joitakin aamulla paistettuja kaloja saattoi olla ja keitettyjä kananmunia.

Päiväleirin pystytimme Leppijärvelle Anders Tjäderin johdolla. Kahvia juotiin ja jokaiselle kahvinjuojalle annettiin pala pohjoispohjanmaalaista leipäjuustoa.

Edelleen keskustelimme ja tosi paljon. Nuori oululainen lohkomistoimitusta hoitava maanmittausinsinööri oli paljon tietävä tiedonlähde ja hyvää oli se, että hän oli täysin valistusaatteen läpitunkema mies. Hyvää oli sekin, että Anders Tjäder oli nopea, erityisen isoääninen ja selvästi puhuva tulkki meille kielitaidottomille.

Vuonna 1797 Turussa perustettu Suomen Talousseura teki ansiokasta työtä erityisesti maatalousneuvonnan parissa. Se edisti nauriiden ja lanttujen syöntiin tottuneita suomalaisia paneutumaan perunanviljelyyn ja syömään perunoita eri muodoissa. Jo, 1800-luvun alkuvuosikymmeninä sitä viljeltiin Lappia myöten. Talousseuralla oli ollut verkosto, jonka kautta toiset saivat siemeniä ja toiset eivät saaneet. Verkostossa oli esimerkiksi pappiloita ja kartanoita.

Hyvänä pidimme sitä, että perustettiin Oulun läänin Talousseura. Se alkoi toimia Oulussa vuonna 1828. Isännät saivat sieltä tärkeää maa-ja karjatalouteen liittyvää teoreettista tietoa. Sitä saatiin sieltä pieninä kirjasina ja vihkosina. Monet osasivat lukea niinä aikoina. Ruotsikin on helpompaa lukea kuin puhua.

Talousseuran neuvot edistivät ojien, kanavien kaivuuta, peltojen kunnostamista ja kuivaamista sekä viljanviljelyä. Hyvänä pidimme sitä, että se edisti myös tärkeiden vaatteiden raaka-ainekasvien, pitkäkuituisten hampun- ja pellavanviljelyä. Niistä saatiin kuituja, joista voitiin valmistaa lankaa vaatekangasta varten.

Hampusta saatiin vahvaa lankaa. Arki- ja työvaatteissa hamppulanka oli kestävää. Villalankaa, johon sekoitettiin hamppua, siitä kudotut ”tumput” kävivät työkäsineinä. Hamppulangasta sai kudottua jopa kulutusta kestäviä jalkineita, tallukoita. Hamppua tarvittiin myös köyden valmistukseen. Ennen köydet ja köysiniput olivat merkittäviä artikkeleita maalaiskaupoissa. Puhuttiin jopa kauppojen köysinurkista, -loukoista.

Ei Talousseura unohtanut lampaiden jalostusta, kasvatusta ja villan hyödyntämistä. He juttelivat taukonuotiolla, että kanojen jalostamiseen voisi painottua enemmän. Ehkä, sitten olisi pitempi aika vuodesta saada kananmunia syödäksemme.

Maanmittausinsinööri oli valistusaatten kannattaja. Hänellä oli myös samanhenkinen ystävä työssä Talousseurassa. Nuotioiden kahviporukat juttelivat, että hyvää olisi Talousseuran painottaa enemmän esimerkiksi luonnonkasvien hyödyntämiseen. Omien pienten kasvimaiden, ”ryytimaiden” perustamisia voitaisiin myös mietiskellä. Eihän niitä ole vasta, kuin vain muutamilla harvoilla Etelä-Suomen kartanoilla.

Tieto luonnonkasvien hyödyntämisestä olisi ollut hyvää esimerkiksi vuoden 1810 ja vuosien 1830-1831 katovuosien aikana. Ihmisiä kuoli nälkään ja sairauksiin. Mutta, uskoaksemme esimerkiksi metsäsienten käytöllä ja säilömisellä nekin katovuodet olisivat olleet helpompia päästä yli. Tarinoita olemme kuulleet siitäkin, etttä suuressa maailmassa, jotkin kansat osaavat kasvattaa sieniä. Ehkä niiden kasvatus onnistuisi myös meillä Suomessa?

Siksikin olisi hyvää tehdä lisääntyvästi valistus - ja neuvontatyötä luonnontuotteiden käytön hyväksi, kun ei sitä tulevista tiedä. Vanhat tietäjät, ennustajaeukot ja -ukot näkevät ennusmerkkejä siitä, että 1860 – vuosikymmenen jälkimmäinen puolisko on kylmä ja hallainen. Lumi ei edes sula kaikkina kesinä. Katovuosia ja suuria nälkään ja sairauksiin kuolleiden lukumääriä voidaan pelätä tulevaisuudessa. Asukasmäärä kasvaa autonomiassamme, joten tulevat nälkävuodet odotettavasti niittävät paljon julmaa satoaan.

Valistuksen aika

Juteltiin Leppijärven taukonuotioilla siitäkin, kun sanoivat lähes puolivuosisataa sitten päättynyttä 1700-lukua valistuksen ajaksi. Sotien vuosisata se oli. Jotenkin takaperoiselta, käänteiseltä ja nurinpäin ajatteltulta se vaikuttaa rauhaa rakastavan suomalaisen talonpojan silmin katseltuna. Ei sotien vuosisata 1700 valistuneelta vaikuta! Olihan vuosisadan alkaessa päällä Suuri Pohjan sota, sen osana isoviha, venäläismiehitys ja täysi hävitys. Sitten, edelleen oli pikkuviha. Tuli muualla käyty Pommerin seitsenvuotinen sota ja lähes vuosisadan lopussa vielä Kustaa III sodat.

Valistus tuli mielestämme esille meille talonpojille vasta lopulla vuosisataa 1700. Siinä muodossa, että vuonna 1797 perustettiin Suomen Talousseura. Sen neuvontatyö alkoi näkyä monille suomalaisille ”valistuksen vuosisatana”.

Vaikeaa oli vuosisata 1700 Ruotsin kuninkaiden ja kuningas Kustaa III sisäistää, että Ruotsin suurvaltakausi päättyi ja Itämeren herruuskin meni. Venäläiset nakersivat kaakkois – Suomea pala palalta isostavihasta lähtien. Vuosien 1808-1809 Suomen sodassa venäläiset ottivat loputkin Suomesta tyystin pois ruotsalaisilta!

Esimerkkejä oli olemassa, ettei kaikki ole lopullista. Mahtava Rooman tuhatvuotinen valtakunta päättyi. Baltiassa, Latviassa asui kansa, joka kerran hallitsi sieltä aina Mustallemerelle. Tjäderien miehiä oli ollut Ruotsin armeijassa Baltiassa. He kertoivat, että mahdoton oli Latviassa kulkiessa uskoa, että he olivat olleet joskus ”herrakansaa”. Rumia, likaisia, resuista väkeä he olivat. Tyhjin, tylsämielisin silmin he katselivat turvekömmänöidensä oviaukoista meidän armeijaa. Tappelivat jopa pienistä leipäpaloista. Vähämielisten, hullun naurujaan naureskelivat.

Tänään pohdimme sitä, että 40 vuotta sitten päättynyttä 1700-lukua sanottiin myös valistuneitten yksinvaltiaiden ajaksi. Ei mielestämme ”valistunut” sana käynyt esimerkiksi Kustaa III:een. Hän ja Kaarle XII ehkä halusivat matkia edesmennyttä soturikuningas Kustaa II Adolfia. Niin siinä sitten kävi, että Ruotsi menetti kaakkois-Suomea jo isostavihasta lähtien.

Sodat tiesivät rasituksia talonpojille. Moni nuori mies jäi sotatantereelle. Monet hyvät hevoset kuolivat sodissa. Moni komea koira koki julman kohtalon sotakoirana.

Toki, 1700-luvulla suuressa maailmassa kohdattiin ja nähtiin valistuksen aika. Oli monia kyvykkäitä säveltäjiä, kirjailijoita, taidemaalareita sekä filosofeja. Valistuksen ajan aate vaikutti Yhdysvailtain itsenäisyysjulistukseen. Se edelleen vaikutti koko maailmaan. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus puhutti hiukan täälläkin ehkä siksi, kun eräs sen allekirjoittajista John Morton niminen oli ollut aluiltaan Savon Rautalammin Marttisia. Heitä oli häädetty sieltä liiallisen kaskenpolton takia Ruotsin ja Norjan välisiin suomalaismetsiin. Sieltä, eräille heistä annettiin häätömääräys valtoimenaan raivonneen kaskenpolton takia. Heitä laivattiin Ruotsista - Yhdysvaltoinhin Ruotsin pieneen Delaware joen rannan New Sweden nimiseen siirtomaahan.

Oli toki 1700 luvulla valistukseen laskettava ns. teollinen vallankumous. Siihen vaikutti höyrykoneen keksiminen vuonna 1769. Kehruu Jenny rakennettiin vuonna 1764. Maatalous alkoi koneellistua. James Small kehitti kääntöauran vuonna 1770.

Meille suomalaisille rauhaa rakastaville talonpojille merkitävin valistusajan tiedemies näyttäisi olevan ruotsalainen kasvitietelijä Carl von Linne (vv.1707-1778). Carl Linneus syntyi Etelä-Ruotsissa, Smålandissa eräässä pappilassa. Hänen pappi-isänsä oli harrastanut siellä puutarhanhoitoa. Tiedemies Carl von Linne kehitti eliöiden luokittelujärjestelmän. Tämä ansioitunut tiedemies aateloitiin professorina vuonna 1762. Hänen oppilaitaan oli ollut suomalainen kasvitieteilijä Pietari Kalm.

Vuonna 1840 Suomi oli Venäjän autonomia. Keisarimme oli Nikolai I (vv. 1796-1855). Ruotsin kuningas vuonna 1840 oli Kaarle XIV Juhana (vv. 1763-1844). Hän oli ollut 1. Bernadotte sukuinen kuningas Ruotsissa. Viimeinen Kustaa Vaasan sukua ollut Ruotsin kuningas Kaarle XIII oli adoptoinut hänet.

Lähteitä:

http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/maaseutuhistoria/sarkajaosta_i sojakoon

http://fi.wikipedia.org/wiki/Isojako

http://spk.fi/perunan_historiaa_suomessa

http://www.finola.fi/hamppu_suomi.html